Kun koira ei tee jotakin tehtävää haluamallani tavalla, olen huomannut hyväksi palata kahden perusasian äärelle -- osaamisen ja motivaation. Kysyn itseltäni, johtuuko epäonnistuminen siitä, että koira ei vielä osaa tehtävää, vai siitä, että sen motivaatio tehtävän tekemiseen ei ole riittävä. Osaaminen täytyy aina tarkistaa ensin.
Jos on todennäköistä, että koira ei ehkä vielä oikeasti osaa tehtävää, pohdin seuraavaksi, mitä koira ei ole ymmärtänyt, ja miten saan koiran ymmärtämään. Joskus koirat oppivat huomaamattamme asioita, joita emme ole tarkoittaneet opettaa. Oma vanhempi koirani tuntuu nopeasti ja omin päin vetävän johtopäätöksiä kaikista tekemisistäni.
Opettaessani sille EVL:n ohjattua noutoa, jouduin ihmettelemään, miksi koira päätyi juoksemaan kohti keskikapulaa aina toisen sivukapulan kautta. Lopulta sain ahaa-elämyksen. Kun olin yksin treenaamassa, kävin yleensä aina viemässä kapulat liikkurin tavoin paikoilleen koiran odottaessa lähtöpaikalla. Juostessaan keskikapulalle koira teki ihan samoin kuin minä olin kapuloita viedessäni tehnyt. Se tiesi kyllä, että sen pitää juosta keskikapulalle. Mallistani se oli kuitenkin päätellyt, että matka tulee tehdä ykköskapulan kautta. Näin se oli tehtävän ymmärtänyt. Nyttemmin en sitten enää vie kapuloita itse koiran nähden.
Jos taas uskon koiran ymmärtäneen tehtävän, mutta se ei kuitenkaan suorita sitä toivotusti, minun on ehkä löydettävä tapa saada koira haluamaan enemmän. Kyse on siis koiran motivoinnista. Tästä olen kirjoittanut aikaisemmin: Leikkiminen palkkana ja Sosiaalinen palkkaus.
Entäpä koiran tuntemat tunteet? Miten ne liittyvät koiran oppimiseen tai siihen, haluaako koira suorittaa tehtävää?
Mitä jos yritämme opettaa koiralle uutta tehtävää tilanteessa, jossa jokin pelottaa sitä? Koiralla on siis kielteinen ja ehkä voimakaskin tunnetila, mitä emme tietenkään toivo. Koira voi hyvin esimerkiksi koirakoulun ryhmätunnilla aluksi jännittää vierasta ympäristöä ja muita koiria. Aika usein onkin niin, että ensimmäisellä tunnilla koira pystyy aika huonosti keskittymään ohjaajan kanssa työskentelyyn, mutta seuraavalla kerralla kaikki sujuu jo paljon paremmin, kun koira tuntee itsensä rentoutuneemmaksi. Entäpä jos koiraa pelottaa uiminen kauemmas rannasta, kun opetamme sille vesipelastustehtävää? Onko sillä mitään mahdollisuutta oppia tehtävää, jos sillä ei ole luottavainen olo uidessa?
Vaikka koira jo osaisi tehtävän hyvin, se voi kuitenkin olla kykenemätön suorittamaan sitä tilanteessa, jossa sitä jännittää tai pelottaa. Näin on varmasti usein kisatilanteessa, jossa ympäristössä on vieraita elementtejä ja ohjaajan oma jännitys saa hänet toimimaan koiran kanssa tavallisesta poikkeavalla tavalla.
Mitä jos koira on liian innoissaan? Uuden oppiminen voi silloinkin olla vaikeaa, kun sinällään myönteistä intoa on liikaa. Taustalta saattaa löytyä silkka tekemisen ilo tai joskus tarpeettoman hyvä palkka. Erityisesti tarkkuutta vaativat tehtävät, kuten tokon kauko-ohjaus tai tunnistusnouto, olisi hyvä alkuun opettaa rauhallisessa mielentilassa olevalle koiralle.
Liian paljon intoillessaan koira voi suorittaa myös jo hyvin osaamiaan tehtäviä «vauhti korjaa virheet» -tyyliin tai tarjoilemalla kaikenlaisia ylimääräisiä tehtäviä. Oma nuori koirani nauratti niin minua kuin tuomaria tokokisoissa suorittamalla ensin äärettömän nopean avoimen luokan kartioryhmän kierron. Palattuaan perusasentoon se päätti saman tien startata suorittamaan samaa tehtävää vielä uudelleen, kun kerran voi. Sain sen kuitenkin pysäytettyä. Liika into näkyy helposti myös hoopersradalla, jos koira ei malta kuulostella ohjeita, vaan tekee omaa rataa kuonon osoittamaan suuntaan.
Mitä tästä kaikesta siis pitäisi ajatella? Ehkäpä sitä, että luottavainen koira oppii ja tahtoo. Jos saamme koiramme pysymään rennolla ja turvallisella mielellä, olemme riittävän selkeitä ja johdonmukaisia opettajia ja löydämme koiralle sopivan hyvän palkkion, meillä on luultavasti seuranamme maailman paras harrastuskaveri!